Skip to content
Stadin Slangi -yhdistys on Suomen ’bulein himajengi’, sanoo sen toiminnanjohtaja Marjut Klinga. Se on samalla Suomen suurin kotiseutuyhdistys jolla on kolmisentuhatta jäsentä. Stadin Slangi perustettiin vuonna 1995, sillä perustajat olivat huomanneet slangin olevan uhattuna.
Yhdistys sai alkunsa kun muutama ’kundi’ istui Hermannin saunassa ja tuumi, että äidit ansaitsisivat oman patsaansa. Tehtiin rahankeräys jossa järjestettiin ”kaiken maailman jortsuja ja arpajaisia”, sanoo Marjut Klinga. Oli näyttelyitä, tavaraa myytiin ja hommaan saatiin mukaan tärkeitä ihmisiä eduskuntaa myöten. Patsas työläisäideille on Alppiharjussa.
Rahaa jäi hieman yli ja samat miehet tuumivat että tarvittaisiin oma yhdistys slangille, sillä kohta kukaan ei enää ’bonjaa’ sitä. ’Bamlaaminen’ oli jäänyt vähemmälle ja käytettiin kaiken maailman sekakieltä.
Stadin slangi -yhdistys on vilkas ja se järjestää paljon tapahtumia. Marjut Klingan mukaan ’nastat mestat’ kuten Oodi ovat ottaneet sen hyvin vastaan ja siellä järjestetään slangiluentoja ja konsertteja. Seuraavaksi luennolla käydään läpi vanhoja ammatteja slangissa. Lähiradiossa yhdistyksellä on oma ohjelmansa. Triplassa on joka toinen lauantai kaupungin historiaa otsikolla ’tsennaaks stadii’.
Yhdistyksessä on kirjavaa porukkaa mutta keski-ikä on yli viisikymppisissä.
Tsilari-lehteä toimitetaan vapaaehtoisvoimin ja se ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Toimitussihteeri on ainoa joka nostaa lehdestä palkkaa. Sen levikki on 4000 kappaletta, se jaetaan jäsenjakeluna sekä kaikkiin Helsingin kirjastoihin maksutta, samoin kuin kaupungin virastoihin. Akateemisesta kirjakaupasta sitä voi ostaa.
Lehden Tsilari-nimitys on tullut sanomalehtiä myyviltä pojilta, mutta itse slangi kehittyi satamatyöläisten ja vankien käyttämästä omasta kielestä, Marjut Klinga: ”Missä yleensä kundit on halunnut vähän brassailla, ehkä kaikki eivät bonjaa mitä ne bamlaa. Sehän on ihan normaali juttu että jos olet jossain duunissa niin se ammattikieli lähtee sitä kautta tulemaan.”
Lehtipoika-junassa-1925. Valokuvaaja tuntematon. Finna. Helsingin kaupunginmuseo
Slangi on Marjut Klingan mukaan eräänlainen murre, mutta yhdistyksen jäsenet ylpeästi pitävät kiinni siitä että se on oikeastaan ihan oma kielensä. Slangiin tulee uusia sanoja paljon englannista, ruotsista ja somalista, kun ennen useimmat sanat olivat peräisin Venäjältä.
”Jos menet tänä vuonna vaikka Vallilan skoleen ja kävelet siellä niiden keittiöön ja pyydät pari fisua, sitä ei välttämättä kukaan ymmärrä mistä puhut. Niillä on joku ihan oma sanansa tänä päivänä”, sanoo Marjut Klinga.
Helmikuussa kerätään Itä-Helsingin toisen asteen kouluista koululaisten käyttämiä sanoja. On haasteena, otetaanko sanakirjaan kaikki somalialaisten ja ulkomaisten yhteisöjen käyttämät sanat. Valtaosa kokoajista haluaisi ottaa kaikki sanat mukaan, jotkut haluavat niille oman liitteensä.
Jos mukaan otettaisiin kaikki wahidien ja erilaisten swahilien slangisanat, tulisi kirjasta kymmeniä senttejä paksu mammuttisanakirja, sanoo Marjut Klinga. Nykyään itähelsinkiläinen nuoriso tervehtii toisiaan somalin lainasanoilla.
Mikään kielipoliisi yhdistys ei halua olla, vaan on tarkoitus nähdä slangi elävänä kaupunkikielenä. Joskus Hesarin toimittaja on soittanut Marjut Klingalle ja kysyy miten joku tietty sana oikein pitäisi kirjoittaa, mutta hän ei ole lähtenyt neuvomaan. Sörnäinen voi olla Sörkkä tai Sörkka, ihan kumpi vaan voi olla oikein.
Viime vuonna hän sai kysymyksen toimittajalta, onko ’stadikassa’ kaksi vai yksi koo. Hän kaivoi slangiproffa Heikki Paunosen sanakirjan, kymmenen sentin ’stadionin’ kohdassa oli käytetty kaikkia mahdollisia muotoja.
Venäjältä on tullut vaikutteita slangiin vielä enemmän kuin ruotsista. Marjut Klingan paidassa ollut teksti ’gimis’ on vanha laina venäjänkielestä ja tarkoittaa kivaa, mukavaa, hauskaa. Ruotsista on tullut taas sana ’kliffaa’.
Vanha edesmennyt perustajajäsen sanoi kerran Marjut Klingalle että kukaan ei enää ’sprookaa’ slangia vaan kaikki vain ’bamlaavat’. Tällä hän tarkoitti että ’sprookaaminen’ on oikeaa puhumista ja ’bamlaaminen’ on höpötystä jossa heitellään sanoja sinne tänne.
Vaikka slangi on helsinkiläisten kieli, sitä puhutaan ympäri maan. Yksi nuori yhdistyksen jäsenistä sanoi, että Kuopion torilla puhutaan enemmän slangia kuin Helsingissä, sillä moni on muuttanut sinne opiskelemaan ja töihin. Tampereella on oma slanginsa, mutta se on Marjut Klingan mukaan oma murteensa.
Joskus murteita ei opi kuin sanakirjasta, joskus niitä puhutaan kotona. Slangia puhutaan kadulla, kouluissa ja muualla, sanoo Marjut Klinga. Slangissa on tapana jättää sana hieman lyhyeksi, jättää se kesken. Tässä on omat sääntönsä, vaikkei sille kielioppia olekaan.
Kouluissa kiertäessään Marjut Klinga on huomannut miten lapsilla on slangisanoja käytössä, vaikka he sanovat etteivät sitä osaa. Jos laittaa paperille sanoja, tyttö, poika, koulu, auto, metro ja käskee laittamaan perään minkälaista sanaa käyttää, moni vastaa suoraan slangilla, vaikka ei ensin sitä uskonutkaan käyttävänsä.
Kirjakielen ollessa hieman jäykkää puhuessa, syntyy omat murteensa. Maalla puhuttuja murteita voi pitää hieman junttimaisena, mutta slangi sitä ei voi olla. Marjut Klingan Oulussa asuva poika on tullut ojennetuksi, jos on epähuomiossa käyttänyt slangisanoja. Slangia puhuvia saatetaan pitää hieman ylpeinä nenänsä nyrpistelijöinä muualla Suomessa.
Nykyään Stadin Slangikin on alkanut ottaa kantaa, viimeksi Harjun nuorisotalon suojelemisen puolesta. Nuorisotalolla on pitkä historia eikä sitä voi missään nimessä voisi laittaa vaikka ravintolaksi, sanoo Marjut Klinga. Nuoret ja muut marginaaliryhmät tarvitsevat oman paikkansa kaupungissa, nyt kun Nosturikin on lähdössä pois.
Nuorisotaloa tai Lapinlahden sairaalan ympäristöä ei missään nimessä voi antaa gryndereille, kaupungissa pitää olla muutakin kuin vain asuntoja, vaan myös omia helmiä, hän sanoo.
Slangi on runsasta, Rööperissä kuulee eri sanat kuin Töölössä, vaikkapa. Slangia on enemmän puhuttu työläiskaupunginosissa, enemmän Sörkässä kuin Tölikässä. Sörkka ja Sörkkä ovat eri asioita, toinen tarkoittaa kaupunginosaa ja toinen vankilaa. Merkitys voi muuttua täysin, jos käyttää väärää muotoa.
Marjut Klinga oli auttamassa tytärtään Vantaalle muutossa. Hän sanoi että pitäisi käydä läpi ’dokkareita’, johon hänen tyttärensä hermostui että nyt ollaan Vantaalla että älä käytä slangisanoja. Espoossa ja Vantaalla on paljon Stadin Slangin jäseniä, jotka ovat muuttaneet sinne, Helsingissä asuminen on jo kallista.
Moni haluaa silti pitää yhteyttä Helsinkiin, viimeisin yhdistyksen uusi jäsen oli tullut Outokummusta.
Jäsen saa Tsilarin ja jäsentiedotteen, jos vaikka ei itse kykenisi tulemaan Karhupuistoon seuraamaan joulurauhanjulistusta. Moni pitää tarkkaa lukua myös kaupunginosista. Stadin Slangin toimiston yhdellä puolella on Hermanni, toisella Sörnäinen.
Normaalisti jengiin pääsisi helpoiten mukaan ’dallailemalla’ Hämeentien toimistolle mutta nyt helpointa on täyttää yhdistyksen kotisivuilta löytyvä lomake.
