Skip to content
Läntinen Brahenkatu 12:ssa nykyisin sijaitseva sarjakuvien erikoisliike Kulkukatin poika on ollut Juha Aarnisalon pyörittämä jo 34 vuotta. Hänen isällään oli Kulkukatti-niminen liike 70-luvulla ja Juha Aarnisalo ”sattuman kautta” päätyi sitä jatkamaan.
Kulkukatin pojassa myydään suomenkielistä sarjakuvaa laidasta laitaan, on uutta ja käytettyä. Liike toimii kuten divarit eli ostaen ja vaihtaen.
Juha Aarnisalo: ”Sarjakuvahan on nykyään marginaalissa, sen jälkeen kun tällä vuosituhannella tietokoneet yleistyivät. Varsinkin 10 viime vuoden aikana älykännykät ovat tulleet niin se leikkaa paljon lukevaa yleisöä niin kirja- kuin sarjispuolelta.”
Keräily on keräilyä, hän toteaa. Uusien sarjakuvien painosmäärät ovat niin pieniä että ne menevät suoraan harrastajille. Nettikauppaa ei Kulkukatin pojalla ole, Juha Aarnisalo sanoo että on hyvä kun oven sulkiessa saa ajatukset muualle. On hänellä kyllä Facebook-sivu, joka on hyödyllinen.
Moni sarjakuvakerääjä tykkää kuitenkin pitää lehtiä käsissään ennen ostotapahtumaa, kivijalkaliikkeeseen mahtuu kymmenisen tuhatta lehteä ja albumia. Päällekkäisyyksiä tulee vaikka suomeksi on julkaistu kuitenkin noin 40000 sarjakuvaa.
Tällä hetkellä Juha Aarnisalolla ei kaupassaan superharvinaisuuksia ole. Hän on joskus takavuosina myynyt sarjakuvan 20000 eurolla, edelleenkin jokin tuote saattaa nousta kymmeneen tuhanteen euroon.
Hän pitäytyy kaupassaan suomenkielisissä sarjakuvissa, muuten voi helposti lähteä rönsyilemään ja kivijalkakauppakin saattaa osoittautua yllättävän pieneksi. Joka vuosi julkaistaan uutta suomalaista sarjakuvaa 200 kappaletta.
Hänelle tulee sähköpostiin listoja mitä sarjakuvia kerääjiltä puuttuu, puhelin soi usein ja tavaraa tarjotaan monta kertaa päivässä. Nopein väline on Facebook, joskus uutuudet ja kaikkein maukkaimmat erät ovat jo menneet viidessä minuutissa.
Mikään iso bisnes suomenkieliset sarjakuvat eivät ole, ”Hyvin harvoin pääsee kadun aurinkoiselle puolelle”, sanoo Juha Aarnisalo.
Kerran vuosikymmenessä tulee iso ilmiö kuten Fingerpori, Viivi ja Wagner tai Kiroileva siili. Ne saavuttavat kymmenientuhansien painosmääriä.
On aika asiakaskohtaista, osaako Juha Aarnisalo suositella asiakkaalle jotain tiettyä sarjakuvaa.
Kulkukatin pojassa on kävijöitä esikouluikäisestä 80-vuotiaisiin. Noin puolet sarjakuvista on suunnattu selkeämmin aikuisille, kuten sarjakuvaromaanit tai vakaviin aiheisiin kantaaottavat sarjakuvat.
Lisäksi on perinteiset seikkailusarjakuvat kuten Asterix, Tintit ja Lucky Luket. Sitten on erikseen lastensarjakuvat. Harrastajia ja keräilijöitä on paljon, mutta uuttakin sukupolvea olisi saatava innostumaan, muuten sarjakuvamaailma hiljalleen näivettyy.
Onko Juha Aarnisalolla omaa suosikkisarjakuvaa? Ei oikeastaan, kerran viidessä vuodessa tulee joku elämää suurempi sarjakuva, hän sanoo. Tyylisuuntia on paljon, tekniikoita ja koulukuntiakin.
Hän sanoo, että sarjakuvat ovat harmiton hyväntuulinen harrastus ja eri kategorioita on niin paljon että varmasti löytää omanlaistaan sarjakuvaa.
Juha Aarnisalo vihjaakin, että sarjakuvat voisivat olla hyviä syntymäpäivä- tai joululahjoja.
Liikkeen naapurusto on muuttunut paljon aikojen saatossa, Juha Aarnisalo on nähnyt sen muutoksen 30 vuoden aikana. Kallio on nuorentunut kovasti, lapsiperheet ovat tulleet takaisin jotka joskus 70-luvulla muuttivat lähiöihin.
Kallioon on tullut kaikenlaisia kivijalkaliikkeitä ja ne tilat ovat kaikki käytössä. On hyviä ruokapaikkoja ja erikoisliikkeitä. Helsingissä on tapahtunut sama kuin aikaisemmin Tukholmassa, laitakaupungin osista on tullut hipster-paikkoja. Kallion kaikki talotkin on pikkuhiljaa remontoitu, huomauttaa Juha Aarnisalo.
Ennen oli paljon pultsareita ja rähinöitä. Huumeilmiö näkyy joillain alueilla, mutta muutamassa vuodessa kerätään oikeudellinen näyttö ja sekin toiminta hetkeksi loppuu. Toisaalta jotkut opiskelijat viettävät Kalliossa vain opiskeluajan ja sen jälkeen muuttavat pois.
