Skip to content
Joona Lahti on julkaissut kaksi runoteosta vuonna 2020, nimiltään 1969 ja Trasseliin piirretyt päiväkirjat. Ensimmäinen tammikuussa ja toinen syyskuussa. Hän on juuri perustamassa ystävänsä Heta Huhmarin kanssa taidekollektiivia, joka keskittyy runouteen.
22-vuotias Joona Lahti opiskelee Antiikin kreikkaa pääaineenaan Helsingin yliopistossa ja kääntää myös kirjallisuutta antiikin kirjallisuudesta. Hänen opintotaustansa hiukka näkyy hänen kirjojensa jäljessä.
Hänen runouttaan on joku kuvannut jopa anakronistiseksi mutta hänen runoutensa hänen mukaansa romantisoi beat-henkisyyttä ja alakulttuureja rock mukaan lukien. Ja yleensä muita epäkonventionaalisia kulttuurin ilmiöitä.
1969 sai nimensä hippiajoista, ihminen kävi kuussa ja ZZ Top alkoi tehdä raskasta musiikkia, kertoo Joona Lahti, se on merkkipaaluvuosi. Hän ei kuitenkaan harrasta paatoksellista vanhojen hyvien aikojen muistelua vaan uskoo asioiden menevän aina parempaan suuntaan.
Joona Lahti on kirjoittanut koko elämänsä, hän aloitti kuusivuotiaana. Viimeiset kymmenen vuotta hän on määrätietoisesti pyrkinyt kehittymään kirjoittajana. Hän kirjoittaa paljon aika mekaanisesti, väliin tulee skeidaa mutta välillä löytyy helmiäkin. Harvoin tapahtuvat absurdit asiat inspiroivat, mutta myös pienet arkiset asiat vetoavat häneen kirjoittajana.
Myös itse kieli innostaa; monimutkaisten asioiden yksinkertainen ilmaiseminen, mahdottomien mahdollistaminen.
Hänellä on tarkoitus julkaista myös joitain lyhempiä hellenistien runoutta, kuten Lukillioksen, joka oli aikansa pilkkakirjailija. Suomalaisista runoilijoista häneen on eniten tehnyt vaikutuksen Arto Melleri, johon innostustaan hän nyt sanoo herättävän jo hieman myötähäpeää. Prosaisteista ennen kaikkea Pirkko Saisio.
Eniten hän kuitenkin arvostaa Mikael Agricolaa, joka ”käänsi Raamatun kielelle jota ei ole olemassa”, kuten Joona Lahtikin sanoo.
Tällä hetkellä Joona Lahti asuu Vallilassa Sammatintiellä. Hän näkee Kalliossa ihan erilaista romantiikkaa kuin vaikka uusilla asuinalueilla kuten Arabianrannassa tai Kalasatamassa, vaikka väki muuten onkin vähän samanlaista. ”Yleinen tunnelma on lähempänä autenttista, että siinä on rento meininki”, hän kommentoi.
Hänen ja Heta Huhmarin perustama taidekollektiivi on saanut nimen No Beer for Dogs. Heta Huhmar on erikoistunut espanjankieliseen runouteen. Aikomuksena on julkaista nelisen runoantologiaa vuodessa, ensimmäinen tulee tammikuussa. Yleensä kirjoittajia on kahdeksasta kymmeneen.
”Yhteisö on vähän abstrakti, en koe että siinä olisi rajoja tai henkilöitä tai varsinaisia jäseniä, vaan mitä yhdessä tehdään, siitä se tulee”, selittää Joona Lahti.
Runoantologia on kuvitettu ja se julkaistaan .pdf-muodossa. Tähtäin on asetettu kolmeenkymmeneen sivuun. Runouden siinä on tarkoitus olla nopeaa sekä ajankohtaista.
Muita kirjoittajia Joona Lahti sanoo tavanneensa missä yleensä, kuppiloissa, yliopistolla.
Moni on enemmän julkaisija kuin kirjoittaja, jos kirjoittaa vain vähän. Jos joku kirjoittaisi vain viisi tasokasta runoa vuodessa, veisi ne kustantajalle, siinä menisi kymmenen vuotta ennen kuin tuotos olisi valmis. Tämän kollektiivin idea on että tuotanto pysyisi ajankohtaisena, totella impulsseja.
Kollektiivin tuotos on täysin ilmainen sekä kirjoittajille että lukijoille eli palkaton.
Joskus tulevaisuudessa järjestetään ehkä pienimuotoiset julkkarit, joissa voisi tulla tutustumaan muihin, hengaamaan ja juhlimaan.
Tavoitteena runoantologialle on 500 lukijaa, miksei voisi tulla enemmänkin, tuumaa Joona Lahti.
No Beer for Dogs haluaa olla avoin kaikille, toki se vetää joitain moraalisia linjauksia ja jonkinlainen taiteellinen tasokin pitäisi löytyä. ”Jos sinulla on hengentuotoksia, joista olet ylpeä, ne voisivat mahdollisesti olla osa tätä”, sanoo Joona Lahti.
No Beer for Dogs -taidekollektiivilla on koko ajan haku päällä, Joona Lahteen voi ottaa yhteyttä Facebookissa tai sähköpostilla osoitteeseen joonalahtitaide@outlook.com. Kotisivut ovat tällä hetkellä työn alla.
