Skip to content
Uutuuskirja kertoo kiviarkkitehtuurin historiasta itäisessä kantakaupungissa. Kivitalojen Kallio -kirjan tekijä on Kallion rakennuskantaan perehtynyt tietokirjailija, kaupunkiopas ja toimittaja Juhani Styrman.
Uutuuskirja keskittyy esittelemään taloja, jotka ovat edelleen olemassa. Se kertoo myös arkkitehtityyleistä ja niiden vaikutuksesta yleiseen kaupunkikuvaan. Kirja lähtee liikkeelle 1800-luvun lopulta, jolloin ensimmäiset kivitalot nousivat Kallioon. Kirja päättyy 2020-luvun uuteen Kallion arkkitehtuuriin. Kalliosta löytyy esimerkkejä 1800-luvun lopun kertaustyyleistä. Yksi vanhimmista kivitaloista on arkkitehti August Nordbergin suunnitelma Panttilainakonttori (Toinen linja 3), joka valmistui 1892.
Kun jugend löi läpi 1800-luvun lopulla, oli se merkittävä askel rakennuskannan kehittymiselle. Suomessa jugend sai vahvan kansallisromanttisen vivahteen. Tähän vaikutti samaan aikaan valmistunut uusi arkkitehtisukupolvi, joka otti tyylin omakseen ja liitti sen myös osaksi suomalaisten kansallisuusliikkeen heräämistä – fennomaniaa.
Kallion seudun tunnetuin jugend-alue on Siltasaaren kärjen jugend-kortteli. ”Myös Hämeentien varrella on varsin monipuolinen kattaus jugendia”, Styrman muistuttaa. ”Kallion kansallisromanttisin talo on puolestaan Eläintarhan huvila numero 7, eli Sokeain entinen kirjasto, se on vuodelta 1906 ja Kallion varhaisinta jugendia. Talo on vähän piilossa ja se jää helposti huomaamatta”, sanoo Styrman.
Puhtaan jugendin katsotaan päättyneeksi ensimmäisen maailmasodan aikaan. Myöhäisjugend enteili jo seuraavan arkkitehtuurisuuntauksen tuloa, jota kutsuttiin 1920-luvun klassismiksi. Sen klassismin teemoja olivat selkeys, sopusuhtaisuus ja harmoninen kokonaisilme; ideana oli palata arkkitehtuurin ajattomiin teemoihin. Tyyli oli myös ensimmäinen itsenäisen Suomen aikana syntynyt arkkitehtuurityyli, ja sen kautta arkkitehdit pyrkivät integroimaan Suomen osaksi Pohjoismaita ja Eurooppaa. ”20-luvun klassismin yhteydessä käytettiin jo termiä ”modernismi””, Styrman muistuttaa.
1930-luku toi arkkitehtuuriin funktionalismin. Funkkiksen (funkis) keskeisiä ihanteita olivat
tarkoituksenmukaisuus, valoisuus ja väljyys. Sille on tyypillistä myös kurinalaisuus, joka saneli eteenkin koristelulle omat sääntönsä.
Kirja nostaa esiin funktionalismi kauden merkittävimmän arkkitehdin arkkitehtiylioppilas Helge Lundströmin. Lundströmin ura hakee vertaistaan arkkitehtuurin historiassa. Hänen ura alkoi 1920-luvun lopulla ja katkesi kesken aktiivisen suunnittelijan uran kuolemaan 53-vuotiaana. Näinä vuosina Lundström suunnitteli Helsinkiin lähes 300 rakennusta.
”Näin vaikuttavaa työluetteloa ei tiettävästi ole kellään toisella suunnittelijalla sadan viime vuoden ajalta. Yllättävää on se miten huonosti hänet tunnetaan, ottaen huomioon miten suuri merkitys hänellä on olut helsinkiläisen funktionalismin kehityksessä”, Styrman ihmettelee. Kivitalojen Kallio – kirja tekee nyt kunniaa tälle ahkeralle suunnittelijalle omistamalla kokonaisen luvun Lundströmille.
Styrmanin mielestä Kallio on antoisa kaupunginosa, että täällä on harvinaisen laaja arkkitehtuurin kirjo, kertaustyyleistä postmodernismin. Styrman löytää arvoja myös 60-luvun parjatusta arkkitehtuurista: ”Esimerkiksi Ympyrätalo, Kallion virastotalo ja Kaupunginteatteri ovat hyviä esimerkkejä monimuotoisesta 1960-luvun arkkitehtuurista”.
Kivitalojen Kallio on runsaasti kuvitettu ja jokaista taloa seuraa esittelyteksti. Kirja nostaa esiin myös arkkitehteja ja heidän taustojaan. Teos esittelee kaikkia arkkitehtuurisuuntauksia tasapuolisesti. ”Kirjan yksi tarkoitus on että lukijoiden silmät avautuisivat näkemään itäisen kantakaupungin rakennuskannassa muutakin kuin jugendia, vaikka moni mieltääkin sen olevan ainoaa oikeaa arkkitehtuuria. Arkkitehtuuri elää ajassa ja sillä on myös lupa kehittyä ja mennä eteenpäin, niin kuin muutkin taidemuodot” Styrman korostaa.
”Kirja olkoon myös pieni kunnianosoitus niille arkkitehdeille, joiden kädenjäljen näemme joka päivä, mutta emme huomaa edes tiedostaa keskellä arkeamme. Teos edustaakin ylistyslaulua arkkitehtuurin eri muodoille vuosisatojen varrella. Vaikka teoksen näkökulma onkin Helsingin itäisessä kantakaupungissa, se luo samalla läpileikkauksen koko Suomen arkkitehtuuriin 1800-luvun kertaustyyleistä aina modernismiin saakka”.
Juhani Styrman määrittelee itsensä kulttuurialan sekatyömieheksi. Hänet tunnetaan värikkäänä ja aiheiltaan monipuolisena kaupunkioppaana. ”Arkkitehtuuri on kuitenkin minulle mieluisin aihe, Kivitalojen Kallio -kirja on syntynyt pitkälti opastusten innoittamana”.
Juhani Styrman: Kivitalojen Kallio : kiviarkkitehtuurin historia itäisessä kantakaupungissa (Kustantaja Laaksonen). Myynnissä kaikissa hyvin varustetuissa kirjakaupoissa.
