KaimUp on enemmän työtila kuin vaatekauppa, omistaja tekee vaatteita ei vain moneen kokoon vaan monen päälle istuvaksi

Osoitteessa Sturenkatu 38 toimii KaimUp. Sen sisäänkäynti on Kangasalantien puolella. Nimi tulee sen omistajan Kaisa Mboupin nimestä. Loppuosa Up on sanaleikki, hän kertoo. Hän on tehnyt vaatteita parikymmentä vuotta mutta nykyisessä paikassa hän on toiminut kolmisen vuotta.

Itse asiassa tilaa pyörittää osuuskunta nimeltä Sturenkadun Sauma. Tällä hetkellä siinä on neljä jäsentä. Tila ei ole varsinainen myymälä vaan työtila. Kaikilla on oma nurkkauksensa. Kaisa Mboup on varannut itselleen näyteikkunan. Kaikki jäsenet ovat kuitenkin vaatetusalalla.

Jäseniä ovat Suvi Virtanen, jonka yrityksen nimi on Suvikaava. Suvikaava hyödyntää digitaalista alustaa ja myy yrityksille. Jenni Matikainen -Design tekee juhlapukuja. Hän on uusin tulokas ja on ollut tilassa vasta muutaman kuukauden. Elina Viirret myy vintage- vaatteita ja asusteita. Entisen viidennen jäsenen Laura Hyvin projektit hääpukujen kanssa pyörivät niin hyvin että hän avasi oman liikkeensä Eurantielle.

Lukiolainen nimeltä Ilmari käy tilassa tekemässä omia projektejaan. Hän käy tilassa koulun jälkeen ja viikonloppuisin.

Osuuskunta Sauma käyttää kaikki samoja työkoneita. Vanhat teollisuuskoneet kuten Singerin koneet ovat kaikkein parhaimpia, kertoo Kaisa Mboup.

Kaisa Mboup on tekemässä ikkunaan mallinukkeja, joista tulee erikokoisia: ”Naiset ovat erikokoisia, kaikki eivät ole standardijuttuja”´. Ikkunan hahmoille tulee nimet. Niiden mitat ovat erilaiset. Samat vaatteet voivat mahtua erimuotoisten ihmisten päälle, hän sanoo, siinä on niiden idea. Hän ei tee ihan 4XL tai 5XL -kokoja, yhtä nukeista hän sanoo hoikaksi jättiläiseksi.

Juuri kauppaan on tulossa keltaista kevään kunniaksi. Kesemmällä on enemmän värejä kuten punaista tai sinistä. Kaisa Mboup myös painattaa itse omia kankaitaan, niistä voi tehdä vaikka puuvillahousuja tai -takkeja. Nyt liikkeessä on suomalaista bambuviskoosia. Se voi käydä vaikka päälle vaikka ulkomaan matkalle kun taas pääsee matkustamaan.

Itse vaatteen valmistamisessa ei mene kauan mutta suunnittelu vie aikaa. Joskus toimiva malli voi tulla parissa päivässä, joskus tuotekehitykseen menee puolikin vuotta. Kaisa Mboup tekee prototyyppejä mutta kaikki eivät päädy tuotantoon saakka.

Nyt mekkoja myymälässä myydään 73 euron hintaan, hiukka lyhyempi malli kustantaa 63 euroa. Hinnat liikkuvat 70-140 euron välillä, riippuen hiukka materiaalin kalleudesta ja tuotteen valmistuskustannuksista.

Näyteikkuna Kangasalantien puolella toimii hyvin, hän kertoo. Ihmiset ovat poikenneet ja sanoneet että kiva että ei ole mikään vaateketju. Moni arvostaa myös yksityis- ja pienyrittäjiä, sanoo Kaisa Mboup. Joku on saattanut huomata paikan iltalenkillään Kalliosta tai Alppilasta

Ennen hänkin teki tilauksesta vaatteita mutta on siitä nyt luopunut. Hän kuitenkin kuuntelee tarkalla korvalla minkälaisia vaatteita ihmiset kertovat kaipaavansa ja miten heidän elämässään yleensä menee.

Tilauksesta kannattaa tehdä, jos on hyvä ompelijayrittäjä, kertoo Kaisa Mboup. Hän enemmän erikoistuu kaavojen tekemiseen ja suunnitteluun joka on hänen vahvinta aluettaan. Lisäksi tuotteista tulee helposti hyvin kalliita kun niitä tehdään yksittäin.

Kaisa Mboupin konsepti on että hän ostaa mieluiten pieniä eriä kangasta, 30-50 metriä, vaikka usein minimi on sata metriä. Kolmestakymmenestä metristä kangasta saa tehtyä ehkä kymmenet housut ja kymmenen takkia.

Hän käyttää paljon kierrätyskuituja. Suomalainen Pure Waste Textile pitää tehdasta Intiassa. Se kerää jämiä tehtaalta, jotka muuten menisivät jätteisiin, hajottaa ne ja tekee niistä uutta kangasta. Latviassa digipainetut kankaat käytävät paljon vähemmän vettä kuin perinteinen painanta.