Skip to content
Peter Landgren on pyörittänyt Hippie Shake Recordsia nyt kaksikymmentä vuotta. Tällä hetkellä se sijaitsee osoitteessa Hämeentie 1. Tänä aikoina kulmat ovat toden teolla muuttuneet, vanhat Kallion kuppilat ovat lähteneet ja on tullut trendikkäämpää tilalle.
Hämeentien remontti on tiputtanut myyntiä Hippie Shake Recordsissakin, noin kaksikymmentä prosenttia. Maaliskuussa poistettiin alueen suojatiet, lähin oli Neljännellä linjalla. Kun liikkeen eteen vedettiin uusi suojatie, palautui myyntikin hiukkasen.
Remontin valmistuttua tie todennäköisesti vilkastuu. Hämeentien eteläpuolella on vain kapea jalkakäytävä, mikä on liikkujalle hieman hankala. Peter Landgren tykkää nykyisestä tilastaan johon oli siirryttävä kun edellinen myytiin pois alta.
Hippie Shake Recordsin asiakkaista noin 90% on samoja tuttuja naamoja. Kesäisin kaupassa käy jonkin verran ulkomaisia turisteja. Satunnaiset ohikulkijat eivät paljon liikkeestä osta, jos se loppuisi ei se hirveästi mihinkään vaikuttaisi, kertoo Peter Landgren.
Liikkeen nettikauppa on aika yksinkertainen, siellä on listattu tuotteet ja niitä saa ostaa soittamalla puhelimella tai sähköpostilla. Peter Landgren kuntoluokittelee kaikki levynsä, mutta niitä palautuu liikkeeseen vuositasolla vain noin yhden käden sormilla laskettava määrä.
Kaikki eivät aina välitä kunnonkaan perään. Moni sanoo Peter Landgrenille että levystä kuului raks tai niks, tai että levy pomppasi. Hän ei ole jäänyt ihmettelemään vaan on antanut rahan takaisin. Seuraavana päivänä levyä kuunnellessaan hän ei ole huomannut että levy pomppaisi, mutta ihmisillä voi olla monia syitä levyn palauttamiseen, voi tulla katumapäälle tai tarvitakin äkisti rahaa.
Kaikki levyt liikkeessä ovat muoveissa, ne menevät helposti huonoon kuntoon jos niitä pläräilee.
Suurin osa asiakkaista katsoo levyn kunnon ennen ostoa. Moni on sanonut Peter Landgrenille, että eihän hän koskaan naarmuisia levyjä ole myynyt: ”Olen aina sanonut että aina saa tuoda takaisin. Koska enhän minä voi kuunnella kaikkea läpi. Se olisi vähän enemmän kuin 24h vuorokaudessa.”
Liikkeessä ei ole mahdollista kuunnella läpi levyjä, laitteetkin ovat vähän reistailleet. Moni asiakas kuuntelee kappaleet kännykästään ennen ostoa.
Nuori kamankäyttäjäporukka on alueella lisääntynyt. Viime kesänä Peter Landgrenin mukana joka viikko joku varasti jotain. Levykaupat vetävät puoleensa myös ihan huijareita. Parivaljakko yritti viedä liikkeenmyyjää takahuoneeseen että toinen pääsisi kassan kimppuun.
Hippie Shake Records keskittyy 60-80 -lukujen tuotantoon. 2000-luvulta menee lähinnä stoner-rockia.
Edes Peter Landgren ei osaa sanoa, mikä menisi varmasti kaupaksi. Ennen oli toisin. Joku levy jonka olisi pitänyt mennä päivässä saattaakin istua hyllyllä puolisenkin vuotta. Välillä ostetaan jotain, mikä vielä kymmenen vuotta sitten ei olisi ikinä mennyt kaupaksi.
Jos liikkeessä alihinnoittelisi tuotteet reilusti, aivan kaikki menisi tietty kaupaksi. Arvon määritteleminen on vaikeaa. Kun Bowie kuoli, hänen levynsä katosivat. Peter Landgren tilasi uusia Bowien levyjä mutta ei niitä kukaan enää muutaman kuukauden jälkeen ostanutkaan.
Lähtökohtaisesti Bowie, Led Zeppelin, Jimi Hendrix, Rolling Stones ja Beatles menevät aina ennemmin tai myöhemmin. Hevi myy Suomessa, se on idioottivarma tuote.
Levyt liikkeeseen tulevat kun ihmiset niitä sinne tarjoavat, vaihtoakin tehdään. Kuolinpesiä tyhjennetään jonkin verran, mutta Helsingissä on niin monta levydivaria että kuka kantaa mitä minnekin. Kalliossa yksistään on kymmenisen levydivaria, Kampissa ja Viiskulmassa muutama.
Aikanaan oli Helsingissäkin levykauppoja, mistä ne on alun perin ostettu, Musiikki Fazer tai Tunnelin levy.
Peter Landgren on itse keräillyt levyjä seitsemänkymmentäluvun alusta. Ennen kauppaansa hän kävi levymessuilla ja teki postimyyntilistoja muutamia vuosia.
Liikkeestään hän on ottanut levyjä kotikokoelmiinsa vain harvoin, hänen levykokoelmassaan ei ole paljon puutteita. Välillä Saksan painos on vaihtunut englantilaiseen.
Kansitaide on itsessään merkittävää. Vinyyli on näyttävämpi kuin cd. Vinyylien uusintapainoksissa välillä jälki on todella huono, Peter Landgren epäilee että ne vain suurennetaan cd:eistä, pikselitkin näkyvät: ”Siihen nähden että uuden vinyylin hinta on 30 euroa, odottaisi parempilaatuista.”
Kun musiikin suoratoistopalvelut alkoivat nousta 2000-luvulla, niillä oli huikea merkitys. Peter Landgren epäilee, että levy-yhtiöiden olisi pitänyt alentaa cd:iden hintaa. Suoratoistopalvelut olivat ilmaisia, cd maksoi vielä 20 euroa.
Aikanaan myös levypiratismi kukoisti. Piraattilevyjä tuotiin Virosta ja Venäjältä. Rekkakuskit kävivät kysymässä, mitä liikkeeseen tuoda, mutta Peter Landgren ei lähtenyt tähän mukaan, eikä oikein kukaan muukaan levykauppias Helsingissä.
Hänen oman makunsa musiikkia on 60-luvun lopulta 70-luvulle. Joskus löytyy uusiakin bändejä. Hän lopetti Soundin ja Rumban tilaamisen kun tuli joka viikko uusia bändejä jotka saivat hirveää hehkutusta. Hän vain päätti antaa olla.
Nykyisinäkin poikkeusaikoina Peter Landgren on pitänyt liikettä auki, koska ei voi tietää tuleeko saamaan mistään korvausta jos liikettä pitää suljettuna. Kauppa on käynyt puolikkaisella volyymilla, mutta sillä saa nippa nappa kiinteät kustannukset katettua. Ei voi ottaa kymppitonnia velkaa, jos ei tiedä mistä sen pois maksaisi.
Artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä.
