Skip to content
Hämeentien Hatlantis-hattukauppaa pyörittää Heidi Tsokkinen. Sörnäisissä on ollut hattukauppa jo 60-luvulta lähtien, Heidi Tsokkinen on pyörittänyt kauppaa nyt kaksi vuotta. Tien liiketilan alapuolella on työhuoneyhteisö, jossa työskentelee pukusuunnittelijaopiskelijoita ja kulttuuri-ihmisiä. Sillä on viisi jäsentä.
Liikeidea syntyi, kun Heidi Tsokkinen halusi tuoda italialaisia borsalino-hattuja Milanosta. Alessandriassa Milanossa on 1800-luvun lopulta ollut hattutehdas, joka tekee teollisesti tuotettuja hattuja. Heidän kaikki koneensa ovat vähän kuin käsityöläiskoneita, yhden koneen käyttämiseen tarvitaan yksi ihminen.
Borsalino on kallis merkki ja arvohattu. Joskus asiakaskuntaa on varsin vaikeaa Suomesta niille löytää, sanoo Heidi Tsokkinen.
On monenlaisia hattujen eri tyylejä, baskeria, borsalinoa, stetsonia. Heidi Tsokkinen on halunnut jatkaa käsityöläisperinnettä ja tekee myös tilauksesta hattuja. Hän valmistui hatuntekijäksi kaksi vuotta sitten ja koulutukseen kuului myös asusteiden, laukkujen ja vöiden tekeminen.
Heidi Tsokkinen tekee huopahattuja, kaikenlaisia lätsiä ja naamioita.
Viimeksi hän on tehnyt Teatteri Jurkkaan rekvisiittaa ja Kaj Chydeniuksen ja Heikki Turusen uuteen produktioon. Myös Åbo Svenska Teatern ja Espoon kaupunginteatteri ovat olleet hänen asiakkaitaan.
Teatterit kuitenkin työllistävät vain satunnaisesti eikä siitä tasaista kuukausipalkkaa saa. Osa töistä on apurahatyöprojekteja, Heidi Tsokkinen: ”Niitä tekee sen takia että aihe on niin lähellä sydäntä tai mielenkiintoinen.”
Isojen teattereiden pukusuunnittelijat ovatkin jo hyvin palkattuja.
Hatlantis-hattukaupassa on ideana, että ihmiset voisivat paljon tulla ihan vain katsomaan hattuja ilman että niitä olisi pakko myös ostaa. Heidi Tsokkinen: ”Muistan itse kun lapsena tuli Helsinkiin ja pääsi Stockan hattuosastolle, oli kiva päästä kokeilemaan, enää sellaista hattuosastoa ei ole olemassakaan.”
Hatlantiksessa on talvellakin hieman ohuempaakin lakkia myynnissä. Ihmiset matkustelevat paljon ja tarvitsevat talvellakin auringonsuojahattuja.
Ne toimivat myös mallikappaleina. Materiaaliksi voi valita mitä haluaa, vaikka samettia. Moni tilaustyön ostava osaa kertoa mitä haluaa. Joskus leveämpää lieriä tai matalampaa kupua – tai klassikkohatun, kuten Prince-hatun tai Wild One -hatun.
Hatuissakin on selkeästi muoti-ilmiöitä. Tupsulla varustettu lippahattu on Suomessa ollut tosi suosittu viime vuodet. Heidi Tsokkinen toivoo seuraaviksi muotijutuiksi poltettuja vahattuja knalleja ja matalia silintereitä, ne ovat hänestä siistejä, mutta ei tiedä ovatko suomalaiset niihin valmiita.
Hatut yleensä viehättävät häntä, ne piristävät harmaata katukuvaa ja tuovat ihmisten persoonaa esiin.
Kierrätys on nykyään tosi isossa roolissa. Heidi Tsokkinen itsekin mielellään käyttää kierrätyskankaita. Vanhoista huopahatuista voi tehdä uusia. Moni asiakas on tuonut vanhan huopahatun vintiltä ja kysynyt, voisiko vanhasta tehdä uusi malli.
Heidi Tsokkinen kertoo, että ennen vanhaan silinterien oli mentävä kasaan, kun ministerimiehet ja aatelisto halusi mahtua autoon. Siispä luotiin lyttyyn menevä silinteri. Koulussa minkä hän kävi ei enää opeteta silinterien tekoa, ne ovat niin vanhanaikaisia.
Joskus miehetkin haluavat hieman säväyttävämpää ja värikkäämpää. Varsinkin muusikot ostavat näyttävämpiä hattuja. Parhaillaan Heidi Tsokkisella on työn alla Sam Yaffa -tyylinen iso valkoinen hattu.
Tohtorinhattujen valmistajia on Suomessa vain muutama, valmistustapa on tarkkaan varjeltu salaisuus. Memmu Lankila pitää Kansallisteatterin vieressä kauppaa josta niitä voi ostaa.
