Skip to content
Neljännelle linjalle on vuosi sitten muuttanut Kalevalaisten naisten liitto. Sen tiloissa on Louhen patsas. ”Se toi tuulahduksen metsän henkeä asfalttiviidakkoon.” toiminnanjohtaja Sirpa Huttunen sanoo. Mitä on tämän päivän kalevalaisuus? Ja erityisesti, miten se näkyy Kalliossa?
Kalevalaisten naisten liitto on 53:n jäsenyhdistyksensä kattojärjestö. Sillä on jäsenyhdistyksiä Helsingistä Rovaniemelle, Ruotsissakin on neljä: Göteborgissa, Tukholmassa, Norrtäljessä ja Haaparannassa. Ruotsinsuomalaiset ovat yhdistyksessä kovin aktiivinen porukka.
Kalevalaisten naisten liitto on ensi vuonna 85 vuotta vanha kulttuurijärjestö. Henkilöjäseniä on yli 3000, se on kattavasti levittäytynyt ympäri maata jo 50-luvulla. Sirpa Huttunen: ”Meillä näkyy sama väestökehitys kuin kaikissa muissakin järjestöissä, että ihmiset muuttavat maalta kaupunkiin ja pieniä maalaisyhdistyksiä on lopetettu.”
Neljännen linjan tiloissa järjestetään kokouksia ja tapahtumia. Kalevalaisten naisten liitto muutti Pitäjänmäeltä kivijalkaan Kallioon, koska he halusivat olla paremmin ihmisten tavoitettavissa. Moni pitkämatkalainenkin voi tulla moikkaamaan Louhea, ensin tulla junalla ja sitten metrolla Hakaniemeen.
Kallion kulttuurielämä on kuuluisa maanlaajuisesti ja onni potkaisi kun he löysivät Kansanvalistusseuran vanhan kirjeopiston.
”Järjestöthän ovat tänä päivänä paljon verkossa ja sosiaalisessa mediassa, mekin olemme olleet, mutta kyllähän järjestötoiminta on sitä mitä se on aina ollut eli ihmisten tapaamista ja innostavia keskusteluita” sanoo Sirpa Huttunen.
Hän sanoo: ”Me inspiroidumme menneisyydestä, rakastamme kulttuuria ja kaivamme perinteitä ja juuria esille ja tuomme niitä nykyaikaan.”
Mikään isänmaallisten liitto se ei enää nykyaikana ole, vaan sen ihmiset innostuvat Kalevan inspiroimasta kulttuurista, nykytaiteesta, kansanperinteestä, kirjallisuudesta ja suullisesta perinteestä esimerkiksi.
Kalevalaisten naisten liitto on julkaissut kulttuurilehti Pirtaa vuodesta -61. Se ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Sitä voi tilata erikseenkin, muta jäsenille se tulee jäsenetuna. Siinä seurataan ajankohtaisia kulttuurintutkimuksen aiheita yleistajuisesti. Se on paitsi kulttuurista myös ihmisten elämistä kiinnostuneille.
Liitto tekee kulttuurimatkoja, esim. ”myyttisiä metsäretkiä”, sanoo Sirpa Huttunen. Viime kesänä käyntiin Värmlannissa, johon suomalaiset lähtivät etsimään parempaa elämää jo 1500-luvulla. Siellä asiantuntijat esittelivät vanhaa suomalaista paikannimistöä ja rakennusperintöä.
Kuhmossa käytiin Kalevalan laulumailla. Suomalaisen kulttuurin juuret ovat metsässä, sanoo Sirpa Huttunen. Ennen Kalevalaisten naisten liitto kustansi perinteestä ammentavia sananlaskuja ja värssykirjoja, kuten ”Komiaa miestä kattoo viikon syömättäkin.”
Perinteeseen suhtaudutaan myös huumorilla, kuten ennen vanhaan savutuvissa kun se on ollut viihdettä.
Paikkakunnittain toiminta hieman vaihtelee sen mukaan kuka on puheenjohtajana ja millaisia ihmisiä on toiminnassa mukana. Paikallisyhdistykset tekevät yhteistyötä kirjastojen, koulujen ja päiväkotien kanssa. Järjestetään teatteri- ja museovierailuja, asiantuntijaluentoja perinteestä ja kirjallisuudesta.
Sirpa Huttunen: ”Hyväntekeväisyystoimintaakin meidän yhdistykset jonkin verran tekee. Minusta on aika ihana Rovaniemen Kalevalaisten kummipäiväkoti, jonka nimi on Väinämöinen. He vetävät pulkalla Väinämöinen-päiväkodin lapset joulukirkkoon. Näin perinne siirtyy aivan konkreettisesti.”
Yhteistyössä Kalevala Korun kanssa on järjestetty joulupuurotapahtumia yksinäisille. Vanhuksia, huonosti liikkuvia ja yksinäisiä on koottu yhteen, palautteen mukaan on siten saatu aito joulutunnelma aikaiseksi.
Viime vuosikokouksessa käynnistettiin uusi strategiatyö missä koitetaan kirkastaa toiminta-ajatusta nykypäivään, mitä kalevalaisuus tässä päivässä oikein merkitsee.
Liiton nimi tulee Elias Lönnrotin kokoamasta kansalliseepoksesta, mutta ei liiton väki mitään Kalevalan asiantuntijoita ole, pikemminkin innokkaita harrastajia. He innoittuvat menneisyyden tarinoista esineistä, koruista, puvuista, suomalaisesta luontoyhteydestä ja meidän myyteistämme. Myös käsillä tekeminen on tärkeää.
Sirpa Huttunen kysyisi, mitä Digi-Kallion lukijoille Kalevala oikein merkitsee. Kalliossakin on esimerkiksi Karhupuisto, joka on suomalaisille myyttinen toteemieläin.
Ikiaikaisesta kulttuurista kumpuavaa löytyy rakennetussa ympäristössämme. Lifestyle, design ja muoti, kaikkia katsotaan ikiaikaisen tarinan kautta.
Kalevalaiset naiset -kiertue on parhaillaan menossa. Siellä jyväskyläläinen kirjailija Tiina Piilola kertoo kirjastaan Kalevalan naiset. Hän on katsonut Kalevalaa uusin silmin, varsinkin naishahmojen tarinoita, elämänkohtaloita ja luonteenpiirteitä.
Ainon ratkaisu hylätä Väinämöinen olikin punk, hän ei lähtenyt vanhan miehen matkaan vaan teki oman rohkean ratkaisunsa. Hän ei alistunut perinteiseen naisen osaan, tämä vertautuu nykynaisiin, ei ketään pakotetaan kenenkään kanssa naimisiin, sen voi itse valita tai olla valitsematta.
Ensi vuoden teema Kalevalaisten naisten liitolla on Metsän henki. Ilmastonmuutoksen aikoina pohditaan löytyisikö vanhasta kansanperinteestä jotain lääkettä.
Ennen tehtiin tuohesta ja puusta eli kierrätysmateriaaleista kaikki tarvekalut, voisiko tätä soveltaa nykypäivään, kysyy Sirpa Huttunen. Tai ylipäänsä asenteesta luontoa kohtaan. Suomalaisessa kansanuskossa annettiin metsälle uhri. Se oli taikauskoa, mutta ehkä luontoa kunnioittavasta asenteesta voisi olla opittavaa nykyihmisillä.
Sirpa Huttunen: ”Kaikki on aina vastavuoroista, eletään sulassa sovussa ja kunnioituksessa luonnon ja ihmisten kanssa. Metsähenki, tietysti suomalaiset metsänhaltiat ja myytit, kaikki jännittävät tarinat ja kertomukset, niitä kaikkia haluamme nyt nostaa esiin.”
Kallio Kipinöi – viikolla pääsee Kalevalaisten naisten liiton tiloihin katsomaan mm. muinaispukuja, silloin on avoimet ovet. Kalevala-päivinä on järjestetty yleisötilaisuus ja paikallisyhdistykset järjestävät omia tapahtumiaan.
Sirpa Huttunen: ”Louhi kutsuu torstaina 21.11. klo 15-18 avointen ovien iltapäivään. Lämpimästi tervetuloa!”
